home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Aminet 52
/
Aminet 52 (2002)(GTI - Schatztruhe)[!][Dec 2002].iso
/
Aminet
/
docs
/
mags
/
saku17.lha
/
Teksti
/
Tie.txt
< prev
next >
Wrap
Text File
|
1996-02-29
|
6KB
|
89 lines
5
1*
{A Tietovalvontaa
{A --------------
{7 Heimo Laukkanen
Sakussa on jo muutaman aikaisemman numeron ajan puhuttu sekä tietoyhteiskunnan
peloista että eduista. Koska tämäntyyppiset keskustelut ja ajatuksenvaihdot ovat
mielestäni sekä käymisen että myös pohtimisen arvoisia kysymyksiä herättäviä,
jatkan artikkelien perinnettä. Nyt jossitellaan uudella otsikolla.
Valvonta on asia, johon suomalaiset ovat kautta aikojen suhtautuneet
varauksella. Me olemme nähneet, että asiamme ovat omiamme, eivätkä ne muille
kuulu. Siitä huolimatta läpi elämänkaaren olemme olleet jonkinlaisessa
valvonnassa lähes joka hetki - useimmiten vielä sitä tiedostamatta. Kouluiässä
liikkeitämme seurataan sekä välituntisin että suoritustilanteissa. Opiskelussa
ja työelämässä olemme alituisesti seurannan kohteena, kun joko opinto- tai
työmenestystämme valvotaan ja evaluoidaan. Kävellessämme tavaratalossa,
Helsingin asematunnelissa tai vaikka hotellin aulassa turvakamerat valvovat sekä
hotellin omaisuutta että meidän turvallisuuttamme. Olemme alituisesti
jonkinlaisen seurannan alla, emmekä me liiemmin edes huomioi sitä. Kuinka
huomioisimmekaan, sillä siitä on tullut osa elämäämme.
Vaikka eriasteinen valvonta onkin mitä suuremmissa määrin yhteiskuntaa
koossapitäviä voimia aina matkalippujen tarkastuksesta järjestyksen ylläpitoon,
on huomioitava, että niillä jotka valvontaa suorittavat, on käsissään avaimet
suureen osaan omasta minuudestamme. He näkevät, mitä teemme, he tietävät, mitä
ostamme luottokortilla, muistavat ulkoa puhelinnumerot, joihin usein soitamme
tai luettelevat viimeisimmät kirjastolainauksemme. Vaikka kaikki luetellut
rekisteröintimuotojen haltijat ovatkin erillisiä organisaatioita tai yrityksiä,
on hyvä pohtia, mitä tapahtuisi, jos kaikki tuo informaatio yhdistettäisiin.
Digitaalinen maailma on luonut uudet sormenjäljet. Ostoksistamme jää jälkeen
pankki- tai luottokortin tiedot, kirjastolainaukset tallentuvat digitaalisessa
muodossa päätteelle ja kulunvalvontajärjestelmät rekisteröivät kulkulupamme
magneettikoodin. Pikkuhiljaa erilaisen yksilöllisen digitaalitiedon lisääntyessä
me huomaamatta jätämmekin jälkeemme digitaaliset sormenjäljet, joita seuraamalla
meidät voidaan sitoa aikaan ja paikkaan. Rekisteristä löydetään tieto, että
herra X on ollut Anttilan kosmetiikkaosastolla kello 18:45 tiistaina kolmas
helmikuuta. Kahdenkymmenen minuutin päästä hänen digitaalisesta matkakortistaan
on vähennetty veloitus raitiovaunukyydistä kolmen kaupunginosan päähän, ja
hetkeä myöhemmin luottokortti köyhtyy viidentoista markan arvoisen suklaalevyn
verran. Tietokoneet tutkivat herra X:n menneisyyttä ja laskevat erilaisia
skenaariomahdollisuuksia. Muutamassa sekunnissa tietokone päätyy oikeaan
ratkaisuun ja riistää herra X:ltä itsenäisyyden. Herra X on salaisuuksinensa
alasti, vaikkei sitä itse vielä tiedäkään.
Kehittyneet valvontajärjestelmät on nykyään varustettu
hahmontunnistuslogiikoilla. Käytännössä hahmontunnistusta hyödynnetään
esimerkiksi ulkomailla metroasemien valvomoissa, joissa järjestelmät osaavat
tunnistaa, liikkuuko asemalaiturilla ihminen, koira vai pelkästään eilinen
sanomalehti. Lisäämällä raskasta tunnistuslogiikkaa ja tekoälyä olisi
periaatteessa mahdollista opettaa järjestelmät tunnistamaan ihmismassasta myös
erilliset persoonat. Tietokone raksuttelisi kaikessa rauhassa ja laskeskelisi,
että tuolla se Mäkisen Matti taas on matkalla Ruoholahteen ja Virtasen Jukka
palaamassa sählyharjoituksista Kaisaniemestä. Tekoäly yhdistäisi erilaiset
viestit matkalipun ostamisesta ja kulkuluvan käyttämisestä lineaariseksi
tapahtumaketjuksi, ja ajan myötä lisääntyvän informaatiomäärän saavuttaessa
logiikan tarvitsemat rajat tietokone pääsisi selville yksilön tekemisistä
kokonaisuudessaan.
Ajatus täysivaltaisesta, salaisesta seurannasta ei välttämättä ole niin kaukaa
haettu kuin ensikättelyssä saattaisi luulla. Esimerkkien valossa on helppo
huomata, että jo nyt meistä tallennetaan paljon informaatiota, jonka
loppusijoituksesta me emme voi olla varmoja - varsinkaan, kun emme monesti edes
tiedä kyseisen informaation tallentuvan minnekään. Vaikka se olisikin erittäin
epätodennäköistä, ei olisi mahdotonta, että esimerkiksi valtiollisen
kriisitilanteen takia tai ulkoisten tahojen aloitteesta joku tai jotkut
ottaisivat hallintaansa suurimman osan meitä käsittävästä
valvontainformaatiosta. Se voisi tapahtua osana rikostutkimusta, salaista
luotettavuustutkimusta tai jotain muuta - ehkäpä jotain ajattelemattomissa
olevaa tarkoitusta - varten. Oli miten oli, tärkein huomio on se, ettei se olisi
mahdotonta.
Vaikka viattomuus onkin hyve ja täällä pohjolan paratiisissa saammekin elää
turhia murehtimatta, on tulevaisuudenkuvia ajatellen hyvä pitää mielessä, mitä
me annamme meitä koskevalla tiedolla tehdä. Videokuvat, rekisteritiedot tai
puhelinkeskustelut voivat yksinään olla täysin merkityksettömiä, mutta
yhdistettynä muodostavat persoonastasi ja tekemisistäsi sellaisen
kokonaisvaltaisen kuvan, joka omasta mielestäsi kuuluu vain sinulle itsellesi.
Kun siis seuraavan kerran kirjoitat sosiaaliturvatunnustasi johonkin
lomakkeeseen, mieti mitä sille tiedolle tapahtuu. Vaikka yleisesti ottaen
tietosuojalakien merkitys tuntuu väheksyttävältä ja elämää rajoittavalta, sietää
luoda lainsäätäjien puoleen ajatus uudemman kerran ja ehkäpä todeta, ettei
sittenkään ole yhdentekevää, kuka tietää.